28.5.2015

Kurkistus sotilasjohtamiseen

Parikymmentä vuotta sitten olin vaikean valinnan edessä. Olin saanut opiskelupaikan Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa. Harkittuani asiaa päätin, ettei minusta tule ammattiupseeria.

En ole koskaan katunut päätöstäni. Tuolloin ja aina myöhemminkin olen silti ollut pohjimmiltani ylpeä varusmieskoulutuksestani. Olen mielestäni saanut hyvän, monipuolisen ja haastavan koulutuksen vaativiin sodanajan tehtäviin. Myös ensimmäinen haparoiva kosketus johtamiseen ja johtajuuteen syntyi varusmiespalveluksessa jossakin Haminan itäpuolen pilkkopimeässä kuusikossa.

Vuosia myöhemmin päädyin vielä työskentelemään rauhanturvaoperaatioon. Nuorelle johtajalle suomalaisen ja maailman suurvalta-armeijoiden sotilasjohtamisen näkeminen läheltä oli kiinnostavaa ja siviiliammattiini kasvamisen kannalta oikea-aikaista.

2015 toukokuussa pääsimme NOWENA-X -johtajaverkoston kanssa Maanpuolustuskorkeakoululle kuulemaan tiivistetyn luennon nykyajan sotilasjohtamisesta ja puolustusvoimien johtajakoulutuksesta. Muutama oivallus tarttui verkkokalvolle liike-elämässä soveltamista odottamaan. Tässä niistä minulle henkilökohtaisesti tärkeimmät:

Johtajan ura alkaa opettamisesta

Puolustusvoimien johtajaksi kasvaminen alkaa opettajan työn kautta. Kandidaatiksi valmistuttuaan nuoret ammattiupseerit työskentelevät ensimmäiset johtajavuotensa kouluttajina, jolloin johtamisen painopiste on selkeästi pedagogiikassa. Eikö tämä olekin aivan fantastinen ajatus? Mutta samalla kovin yllättävä ja kaukainen meille liike-elämän edustajille.

Usein liike-elämässä kasvatustehtävä lankeaa kokeneille johtajille yleensä erilaisten mentorointiohjelmien tai kenties valmentajaksi ryhtymisen kautta. Jo ajatusleikkinä on kutkuttavaa, miten puolustusvoimien malli tukisi juuri nuorten johtajien kehittymistä myös liike-elämän puolella: johtajuuden ensi askeleet opetustehtävän myötä. Jo johtamisen etiikan sisäistämisen kannalta kasvatustehtävä olisi mitä parhain lähtökohta johtajan uralle. Se korostaisi alusta lähtien myös paljon puhuttua mutta liian harvoin todeksi elettyä johtamisen ja esimiestyön palvelutehtävää.


 Johtamisvalmiuksien neljä tasoa

Sotilasjohtajalle kasvatetaan valmius

1) olla johtaja
2) osata johtaa
3) ymmärtää johtamista/johtajuutta
4) tutkia johtamista/johtajuutta

Nyt käsi sydämelle. Kuinka moni yritys tietoisesti tukee johtajiensa valmiutta noissa kaikissa neljässä? Niinpä. Vähättelemättä johtamisen ammattitaidon tärkeyttä täytyy todeta, että liike-elämässä johtamisvalmiuksia tuetaan yleensä ainoastaan juuri tuon kohdan 2 osalta. Liian harvoin meitä kannustetaan tai tuetaan olemaan johtajia, elämään johtajina - aihetta uteliaasti tutkien syvemmän ymmärryksen saavuttamiseksi. Miten hienoa, jos useampi johtaja eläisi työtään myös johtamisen tutkijana! Toki tässä pitää ensimmäisenä katsoa peiliin ja tarkastella oman itsenikin johtamisen prioriteetteja.

Johtamisen lähtökohtina toimintaympäristö ja tehtävä

Sotilasjohtamisen käytännön arjessa tärkeimpiä käsitteitä on tehtävä. Oikeastaan ilman tehtävää ei tarvita johtamistakaan vaan voidaan keskittyä muuhun tai luoda esimerkiksi valmistelutehtävä. Johtajana tehtävää lähdetään suorittamaan tarkastellen ensin toimintaympäristöä, joka määrittelee millaista johtamista ja tekemistä tehtävän suorittaminen juuri tässä yhteydessä vaatii.

Entä sitten, onhan meillä yritysmaailmassakin strategiamme ja tavoitteemme?

Kokemukseni mukaan liike-elämän perinteinen johtamisen ihanne on yleensä homogeenisuus ja ennustettavuus. Prosesseja, toimintamalleja ja johtamisjärjestelmiä kehittäessä olemme unohtaneet yleensä sen, että maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti. Toimintaympäristö voi olla joka päivä erilainen, mutta sitkeästi johdamme liiketoimintaamme päivästä toiseen samalla tavalla. Strategiat ottavat usein kantaa toimintaympäristöön vain hyvin diplomaattiseen sävyyn, toistaen usein median ja analyytikoiden valmiita sanoituksia eivätkä ne oikeasti ja rehellisesti kuvaa meiltä vaadittavaa johtamisen kontekstia. Harvoin itsekään mietin, miten eri tavalla minun tulee johtaa tässä ja tänään,kuin tuolla ja huomenna.

Niin ja tavoite on eri asia kuin tehtävä. Tavoite on tulos, kun taas tehtävä on tekemistä. Ihailen sitä, että sotilasjohtamisessa on valittu tekojen kieli. Se pitää johtajien fokuksen tekemisen johtamisessa.




Johtajan kädet ovat savessa

Moderni sodankäynti on monimuotoista. Pelkästään sotateknologia ja sen suomat mahdollisuudet sodankäynnin taidon kannalta ovat monitahoiset, eikä sotilasorganisaatiota enää pysty johtamaan vain johtamalla. Operatiivisen, taktisen ja jopa strategisen tason sotilasjohtajan kädet on työnnettävä aika ajoin syvälle saveen.

Merkitys johtamisen ja erityisesti johtajuuden kannalta on suuri. Moderni, korkeankin tason sotilasjohtaja käyttää johtamista silloin kun on sen aika: päätöksenteon hetkellä. Päätöksen valmistelu, sen tekeminen ja erityisesti päätöksen omistaminen ovat johtamisen ja johtajuuden ydintä. Kun päätös on johdettu ja sen omistajuus otettu harteille henkilökohtaisella johtajuudella, tulee johtajasta yksi päätöstä toteuttavista henkilöistä. Johtaja suorittaa muiden muassa päätöksen mukaista tehtävää, kunnes tulee taas uusi päätöksen teon hetki - johtamisen ja johtajuuden hetki. 

Johtamisen ja johtajuuden hetkien välillä johtaja palvelee organisaatiotaan muun tekemisen kautta. Samalla johtaja oppii ymmärtämään organisaationsa tekemistä, kehittymistä, teknologiaa sekä toimintatapoja. Kääntäen, johtaja on tietenkin aina valmis tekemään ja omistamaan päätöksiä.

Ehkä liike-elämässäkin meidän on hyvä miettiä sitä, täytyykö meidän "johtaa" koko ajan. Voisimmeko johtaa vain silloin kun on sen aika ja olla muina aikoina hyödyksi muilla tavoin, samalla oppien.

Sodassa mitään ei johdeta yksin

Sotilasorganisaatiossa ei ole kilpailevia, keskenään ristiriitaisia tehtäviä.

Pysäyttävää, eikö vain? Mietipä omaa matriisiorganisaatiotasi. Löytyykö sieltä kenties osaoptimointia ja herkullisia mahdollisuuksia oman hiekkalaatikon tavoitteiden turvaamiseksi? Niinpä. Maanpuolustuksessa organisaation sisäisen osaoptimoinnin ja oman takamuksen turvaamisen seuraukset olisivat kohtalokkaat.

Sotilasjohtamisen yksi ihailtavia kulmakiviä onkin yhteistyö. Lähes kaikkien tehtävien suorittaminen edellyttää sitä, että tuetaan muita ja saadaan tukea muilta. Nykyajan sodankäynti perustuu eri puolustushaarojen ja aselajien saumattomiin yhteisoperaatioihin ihan ylimmältä strategiselta tasolta ryhmänjohtajatasolle asti. Johtamisen lähtökohtana on aina miettiä miten johdan omaa organisaatiotani avustamaan muita ja mitä apua tarvitsen muilta organisaatioilta tehtävän suorittamiseksi.

Kylmä hiki nousee pintaan kun ajattelen, miten kaukana tällaisesta johtamisesta monessa organisaatiossa liike-elämän puolella ollaan. Lieneekö syynä palkkiomallit, en tiedä, mutta viimeistään nyt digitalisaation keskellä myös siviiliorganisaatioiden johtajien on käännettävä katseensa oman organisaationsa johtamisesta yhteisen tarkoituksen palvelemiseen ja sen saavuttamiseen verkostoissa johtamalla.




Johtajan elämän vaiheiden tiedostaminen

Johtajan työ ei yleensä pysy samankaltaisena missään organisaatiossa. Muutoksia johtamisessamme ja kasvua johtajuudessamme tapahtuu väistämättä, on urakehityksemme sitten horisontaalia, vertikaalia tai villisti poukkoilevaa. Joskus liike-elämässä kuitenkin tuntuu, että katse johtajana kasvamisessa ei ole suunnattu riittävän pitkälle horisonttiin. Näemme käsillä olevan tehtävän ja kenties ne kehitystoimenpiteet, joita tarvitsemme nykyisen tehtävämme menestykselliseen hoitamiseen.

Minua sykähdytti nähdä, miten sotilasjohtajien kasvua johtajana tarkastellaan alusta lähtien koko elämän pituisena matkana. Jo johtamiskoulutuksen alkumetreiltä lähtien näyttäisi olevan selvää, miten johtaminen muuttuu ja mitä johtajuutta tarvitaan missäkin vaiheessa ammattiupseerin elämää. Jo alussa mainittu opettamistehtävä muuttuu maisteriksi valmistumisen jälkeen kohti "keskijohdon" esimiestehtäviä. Työkokemuksen ja lisäkoulutuksen kautta astutaan määrätietoisesti kohti strategisempia, itsenäisempiä ja suunnittelukeskeisempiä johtajan tehtäviä. Alusta asti on myös näkyvissä kohta, jossa Puolustusvoimien johtamiskoulutus päättyy ja josta eteenpäin johtaja lentää kohti uusia korkeuksia omin siivin. Koko johtajan matkan ajan vaihtoehtoja ja erilaisia työtehtäviä on tarjolla pilvin pimein, myös kansainvälisesti.

Tietenkään liike-elämässä ei voida päästä samanlaiseen määrämuotoisuuteen, mutta kenties meidän johtajien kannattaisi muuttaa omaa ajatteluamme kohti edellä mainittua. Koko elämän pituisen matkan hahmottaminen jo varhain olisi arvokasta erityisesti aikoina, jolloin elämän tarkoitus on ehkä hämärän peitossa.

Kaduttaako nyt, etten ryhtynyt sotilaaksi?

No ei. Mutta täytyy sanoa, että tuo hyvin lyhyt kurkistus nykyajan sotilasjohtamiseen ja johtajakoulutukseen kieltämättä sytytti uudenlaisen kipinän aiheeseen. Toivon, että Maanpuolustuskorkeakoulun ja liike-elämän yhteistyö jollakin tavoin tiivistyisi tulevaisuudessa johtamisen ymmärtämisen ja tutkimisen osalta.

Ymmärsin, että Maanpuolustuskorkeakoulun tohtoriohjelma on avoin myös muille kuin sotilaille, mikäli tutkittu aihe on maanpuolustuksen kannalta sopiva. En itse ole koskaan vakavasti suunnitellut akateemisia jatko-opintoja. Jos mieleni jonain päivänä muuttuu on aihe varmasti jollain tavalla kytköksissä johtamiseen ja johtajuuteen. Siinä tapauksessa tohtorin hattu olisi hienoa ansaita vaikkapa Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijana ja jatko-opiskelijana. Never say never.

***
NOWENA-X on Adaren valmentamien johtajien verkosto.

Maanpuolustuskorkeakoululla isäntinämme toimivat everstiluutnantti Teijo Oksanen, everstiluutnantti Aki-Mauri Huhtinen ja komentaja Kai Suvanto. Heiltä on saatu lupa ja kannustusta tämän blogikirjoituksen julkaisemiseen. Kiitos!