8.4.2015

9 vinkkiä jännittämiseen

Hiljattain erään smalltalkin yhteydessä minulta kysyttiin, jännittääkö minua? Kyllä jännitti. Jäin tuon kysymyksen jälkeen funtsimaan, että moni varmasti pohtii jännityksen olevan negatiivinen asia, joka pitää pyrkiä torjumaan. Olen eri mieltä. Joku saattaa häpeillen miettiä, etteivät muut - kokeneemmat ja taitavammat - jännitä ollenkaan. Puppua. Jännittäminen on tuiki tavallista, se kuuluu elämäämme siinä missä ihastuminen, kiukustuminen tai surun kyyneleetkin. Kirjoitin jo aiemmin johtajana kohtaamistani peloista. Jännittäminen voi tuntua joskus samalta kuin pelko. Mutta siinä piilee myös suunnaton voimavara. Mielestäni kenellekään ei pitäisi sanoa "älä jännitä". Ennemminkin pyytää, että "jännittäisit nyt". Tässä joitain vuosien varrella johtajan työssä syntyneitä ajatuksiani aiheesta

1) Jännittäminen kertoo siitä, että olet kohta tekemässä jotain itsellesi hyvin tärkeää. Tämä tekee jännityksestä lähtökohtaisesti erittäin positiivisen asian. Jännittäminen on merkki siitä, että ollaan oikealla polulla. Olen alkanut oikein odottaa jännityksen merkkejä, sillä jos ne loistavat poissaolollaan, on jotain intuitiivisesti pielessä. Jännityksen poissaolo on kamalampaa kuin jännitys, koska silloin olen todennäköisesti hukkaamassa aikaani väärässä paikassa ja väärällä hetkellä. Jännityksen merkit ja niiden voimakkuus ovat oiva mittari asioiden tärkeysjärjestykselle. 

Kun sinua seuraavan kerran jännittää, pysähdy ja anna itsesi iloita merkityksellisten asioiden tekemisestä. Kirjoita paperille, mitä olet tekemässä ja miten paljon jännittää. Käytä apuna vaikkapa tekstin lopussa olevaa "jännitysputkea".

2) Jännittäminen on mielen väärinymmärrystä siitä, miten keho valmistautuu tekemään parhaansa. Olen joskus lukenut, että kehomme luulee meidän edelleen keräilevän pähkinöitä savannilla. Kun keräilytalous häiriintyy leijonalauman hiippaillessa liian lähelle, kehomme virittää itsensä supersankarimoodiin ja valmistautuu tekemään parhaansa. Asfalttiviidakon mukavuuksien turruttama pääkoppamme ei valitettavasti ole samalla aaltopituudella, etenkään jos mieltä ei harjoiteta kohtaamaan wifi-signaalin katkeamista vakavampia tilanteita. Mieli luulee, että kehossa tuntuva jännittäminen on merkki piinaavasti lähestyvästä lamaantumisesta, vaikka asia on pitkälti päin vastoin. Jännittäminen on kuin kehon lohkolämmitin: ilman sitä suorituksesta tulisi surkeasti vaikertava kylmäkäynnistys.

Kun sinua seuraavan kerran jännittää, pysähdy ja anna itsesi tuntea, miten kehosi ohjelmoi ja lämmittelee itsensä todelliseen taistelumoodiin. Pidä silmät hetken kiinni, skannaa kehoasi varpaista päälakeen ja piirrä sitten paperille, miten "lohkolämmittimesi" toimii.

3) Kukaan ei voi olla sinua parempi sinä. Jännittäminen liittyy usein tilanteeseen, jossa ollaan esillä yksilönä. Itse olen noissa tilanteissa hermoillut sitä, olenko tarpeeksi hyvä silloin, kun kaikki riippuu paljolti minusta. Mutta eikö ajatus ole lähtökohtaisesti vähän hassu? Syystä tai toisesta jossakin kohtaa on tapahtunut valinta siitä, että juuri minä olen menossa kyseiseen tilanteeseen. Siksi on turha murehtia vetäisikö Joku Muu paremmin. Voisi vetääkin, mutta se Joku Muu ei ole paikalla, vaan minä. Kosmisessa kaaosteorian kyllästämässä kvanttivaahtokylvyssä voi tietenkin aina epäonnistua, mutta sellainen on tapahtuneesta valinnasta täysin irrallinen monien asioiden syy-seuraussuhteiden kudelma. Kukaan ei ole koskaan tullut epäonnistumisenkaan hetkellä minulle väittämään, että sori, täällä olisi se parempi Masa 2.0.

Kun sinua seuraavan kerran jännittää, pysähdy ja ole ylpeä siitä, että tilanteessa olet sinä, ja ettei kukaan voi olla sinua parempi sinä.




4) Oppimisen suunta on aina ylöspäin. Aina ei pysty parhaimpaansa. Itse asiassa hyvin hyvin hyvin harvoin minulla on sellainen olo, että pystyin juuri tekemään parhaimpani. Yleensä mietin, että tuossa ja tuossa olisin voinut tehdä vielä paremmin. Klassisesti sanottuna olen itseni pahin kriitikko. Ironista kyllä, etukäteishermoilu liittyy hyvin usein siihen, että pystynköhän minä tekemään parhaimman suoritukseni? Vastaus siis on, että todennäköisesti en. Onneksi, sillä jokaisen tällaisen kerran jälkeen oppimisen suunta osoittaa ylöspäin. Hermoilu parhaan mahdollisen suorituksen tekemisestä on melko turhaa, koska paljon suurempi palkinto yleensä saavutetaan oppimiskokemuksen kautta. Supersuorituksen aika tulee oppimisen ja harjoittelun myötä ennemmin tai myöhemmin, yleensä puolivahingossa.

Kun sinua seuraavan kerran jännittää, pysähdy ja valmistaudu oppimaan, älä olemaan virheetön. Virheettömyys on pelottava asia, oppiminen ei. Kirjoita ennen suoritusta paperille vaikkapa yksi oppimistavoite. Jälkeenpäin tutki sitä ja lisää muut oppimasi asiat.

5) Oma energiataso syö jännityksen merkit aamupalaksi. Joskus jännityksen paljastavat merkit jännittävät enemmän kuin itse tekeminen. Punastunko? Tärisevätkö kädet? Vapiseeko ääni? Jäädynkö haastattelussa liian pitkäksi aikaa? Itselläni äänen käyttöön liittyvät epävarmuutta kuvastavat jännityksen merkit tuntuivat etukäteen joskus kaikkein kurjimmilta. Seuratessani muutamia hyviä esiintyjiä oivalsin, että paras tapa siirtää oma ja muiden huomio pois näistä sivuseikoista on nostaa energiataso korkealle. Se auttaa myös tulemaan sinuksi kohdassa 2 mainitun kehon toiminnan kanssa, koska voit oppia pumppaamaan virittyneestä kehostasi esiin aivan uutta energiaa. Pompi lavan takana, varjonyrkkeile vessassa, komenna itseäsi tsemppaamaan tai tee hengitysharjoitus hiljaisuudessa. Mikä vain tuntuu hyvältä ja sopivalta tavalta nostaa energiaasi.

Kun sinua seuraavan kerran jännittää, pysähdy ja ota muutama minuutti aikaa kääntää epämukavat tuntemukset lisäenergiaksi. Sitähän se keho yrittääkin.

6) Jännityksestä voi kertoa. Viime vuonna olin puhumassa parille sadalle rehtorille. Reksien eteen meneminen jännitti melkoisesti, joten kerroin sen heti siihen alkuun. Moni varmaan luuli sitä ice breakeriksi, muttei se mikään vitsi ollut. Olen usein opastanut esimerkiksi myyjiä siitä, että jännityksestä voi kertoa. Jos jäätyy, unohtaa hengittää tai kahvit tärisevät pöydälle vaikkapa tarjousta esiteltäessä, niin miksei kertoisi mistä se johtuu. Ollaan tekemässä jotain niin tärkeää, että jännittää - sen takia saattaa touhu vaikuttaa vähän eriskummalliselta. Olen kokeillut tätä ja nähnyt sitä kokeiltavan. Voin sanoa, ettei se ainakaan luottamusta vähennä. Päin vastoin se muuttaa monen jäätävän kylmän roolisuorituksen inhimillisemmäksi ja vuorovaikutteisemmaksi.

Kun sinua seuraavan kerran jännittää, pysähdy ja kerro se muille ääneen. Olet tekemässä jotain tärkeää juuri tässä ja nyt. Siksi jännittää. Se on kaikkien mielestä hyvä asia.

7) Juurruta kehoosi ja mieleesi onnistumisen tunne ja suorituksen riemu. Aika ajoin, yleensä yöllä, lenkillä tai autossa, minulle tulee jostain alitajunnasta esiin tulevaa koitosta koskeva kokonaisvaltainen onnistumisen tunne. Sellainen riemu, joka muutaman sekunnin ajan tuntuu varpaista päälakeen saakka, ja joka saa hymyilemään tai jopa nauramaan ääneen. Olen opetellut tarttumaan niistä hetkistä kiinni, koska yleensä tuo tunne tulee vain kerran. Kun sen tuntee, pyrin painamaan sen mieleeni ja juurruttamaan tunteen koko kehooni. Ankkuroin tuon olotilan itseeni siten, että voin milloin tahansa palata siihen muutamaksi sekunniksi. Jos epävarmuuden hetki koittaa vaikkapa juuri ennen esiintymistä, on mahtavaa pystyä korvaamaan epämiellyttävä fiilis tuolla lihasmuistiin painetulla ilon tunteella.

Kun tällainen muisto on kehossa ja sinua jännittää, pysähdy ja vello hetki tuon onnistumisen tunteen keskellä. Riemulla ei ole rajoja.

8) Päätä, minkä vaikutuksen haluat saada aikaiseksi. Olen monesti murehtinut sitä, että mitäköhän tilanteessa tulee tapahtumaan? Mitähän jengi ajattelee, kun ne lähtee täältä? Suuttuukohan ne minulle? Nukahtaakohan joku? Tätä painolastia voi huojentaa hyvinkin helposti. Olen huomannut, että voin tehdä etukäteen päätöksen muutamista vaikutukseen liittyvistä asioista. Näistä päätöksistä kolme tärkeintä ovat: a) tunne b) energia c) asia. Vaikkei kaikkea voikaan määrätä etukäteen, voin silti pitkälti vaikuttaa siihen millaisen tunteen saan synnytettyä muissa, mikä on sopiva energiataso tekemiselle ja mikä yksi asia jää muiden mieleen. Helpottaa oloa kummasti, kun ei tarvitse odottaa vaan noista voi päättää jo hyvissä ajoin etukäteen.

Kun sinua seuraavan kerran jännittää, pysähdy ja tee päätös noista kolmesta asiasta. Kirjoita päätös myös paperille, ettei se unohdu. 

9) Kaikki vippaskonstit ovat sallittuja. Tähän ei voi muuta sanoa, kuin että anna palaa. Mikä toimii, on sallittua. Minulla hikoavat kädet helposti. Levitän hajutonta ja tehokkainta antiperspiranttia käsiin. 48 tuntia paperinkuiva kättelykäsi ja kestää pesun. Otsakin tuppaa kiiltämään hiestä. Hotellihuoneessa sutaisu antiperspiranttia hiusrajaan ja baanalle. Olen päättänyt vaikka kylpeä siinä antiperspirantissa, jos ärsyttävästi häiritsevä ja huomiotani kiinnittävä jännähiki sillä laantuu.

Kun seuraavan kerran löydät konstin jännittämisen sivuoireiden lieventämiseen, pysähdy ja päätä tehdä siitä käytäntö. Älä jätä sitä käyttämättä häpeillen sitä, ettei kukaan muu muka joudu vastaavia vippaskonsteja käyttämään.

Mikään näistä yllä olevista ei tietenkään päde, jos kaksi perusasiaa ei ole kunnossa: asenne ja valmistautuminen. Asioiden innokas tekeminen hyvällä mielellä ja hyvin harjoitelleena kantaa pitkälle. Jännittäminen on lisämauste, jonka voimavarat käyttöön ottamalla tekemisen riemu itselle ja muille vielä entisestään kasvaa.

Kerro ihmeessä kommenttikentässä omia kokemuksiasi jännittämisestä!

Merkitse sisimpään putkeen asiat, jotka jännittivät eniten ja ulommas ne, jotka jännittivät vähemmän. Valitse haluamasi aikajänne. Ajan myötä sisin putki kertoo, mikä tekeminen on merkityksellistä.
Havainnoi, mitä kehossasi tapahtuu suorituksen lähestyessä. Miten kehosi valmistautuu tulevaan koitokseen esim 3 vrk, 3 h, 3 min ja 3 sek ennen varsinaista suoritusta. 
Esimerkiksi ennen esiintymistä tai kokousta kannattaa päättää, millaisen vaikutuksen jättää muihin ihmisiin tunne- ja energiatasolla ja minkä asian haluaa muiden ihmisten jälkeenpäin muistavan.