19.5.2014

Mikon kynästä 2/3: Visio Goljatin kaatamiseksi

Aikanaan yritysmaailman lempilapsi oli visio.

Tuo mystinen haavekuva, eräänlainen toiveenomainen ennustus, jonka vuoksi yritys tai organisaatio herää joka aamu henkiin ja rutistaa jokaisesta jäsenestään kaiken käytettävissä olevan tarmon yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Jos yrityksen nykyaikaiset peruselementit ovat kasassa, sille todennäköisesti on määritetty myös visio.

Yrityksen tai organisaation visio on kuitenkin mielenkiintoinen dilemma. Visio on abstrakti mielikuva. Sanoista, kuvista ja tunteista koostuva mielikuva, joka muodostuu henkilökohtaisesti ajatuksissamme eikä keskitetysti jossain ulkopuolellamme. Kerro yrityksen visio joukolle henkilöitä ja pyydä heitä sen jälkeen kuvailemaan se ketjuna eteenpäin. Saat joukon hännillä hyvin todennäköisesti kasan erilaisia vastauksia. Rikkinäinen puhelin on leikkinä monelle tuttu ja ilmiönä sama: sanoman kokonaisuus muuttuu yleensä jokaisen kertojan myötä.

Jos yhden keskitetyn vision iskostaminen jokaisen organisaation jäsenen takaraivoon on likimain mahdoton työ, onko sen määrittämisessä järjen hiventäkään? On, jos yrityksen visio ei ole ristiriidassa henkilökohtaisen visiomme kanssa. On, jos sen sanansaattajina toimivat henkilöt, jotka elävät tässä visiossa. On, jos nämä sanansaattajat kykenevät sitomaan meidän muiden visiot tähän kokonaisuuteen.

Tarvitsemme johtajia, jotka osaavat koota vision. Sellaisen, joka on suurempi kuin tekijöidensä summa.


Visio ja tarinankerronta kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Kerrottava tarina on ikään kuin palanen suurta visiota. Mitä rikkaampi visiomme on, sitä elävämmin ja monisävyisemmin voimme jakaa siitä palasia tarinoina. Jos edustamamme organisaation tai yrityksen visio sopii omaan universumiimme, on meidän helppo kuvailla sitä eteenpäin.

Johtajuus on sitä, että saat muut mukaasi matkalle kohti yhteistä innostavaa visiota kertoen, kuinka kuulijoiden oma visio nivoutuu tähän suureen kokonaisuuteen.

Tilanne, jossa johtajan oma visio ei sovi yhteisön ajamaan mielikuvaan on hankala. Vision sanansaattajana toimiminen vaatii vision omaksumista ja siihen luottamista. Jos visiota ei tunne omakseen, on sen tunnesisältöä vaikea siirtää eteenpäin. Tämä ongelma kertautuu monikerroksisissa organisaatioissa, joissa vision jakamisen ja kokoamisen vastuu on jaettu. Vaikka ylin johto uskoisi vakaasti visioon, tarvitaan keskiportaassa vain yksi rikkinäinen puhelin ja vision kokoaminen tyssää siihen. Sen sijaan, että organisaatiossa toteutettaisiin suurella innolla haavetta yhteisestä huomisesta, ruohonjuuritasolla työskentelevät tuntevat, että organisaatio tukee heidän omaa visiotaan ainoastaan kuukausittaisen palkkakuitin muodossa. Pahinta toki on, jos tästä turhautuneena lopetamme itse omaan visioomme uskomisen ja sen eteen töiden tekemisen. Kuulostaako tutulta?

Käytetään esimerkkinä keskiaikaista linnoitusta. Kuningaskunnan hallitsija on saatava kansansa käymään taistoon uhkaavaa nälänhätää vastaan. Huono hallitsija pyyhkii järjestelmällisesti pois turhat visiot ja korostaa ympäröivän realiteetin karut oloja vailla toivoa huomisesta. Huono hallitsija maalaa uhkakuvia, unohtaa yhteisen vision kukoistavasta sekä elinvoimaisesta yhteisöstä ja kehottaa ihmisiä varautumaan pahimpaan, järjestellen kulissien takana itselleen sujuvaa pakoa kertyneiden rikkauksien kera. Samalla ovenavauksella karkaavat kaikki ne, joilla siihen on mahdollisuus. Jäljelle jätetään savuavat rauniot ja hölmistynyt kansa.

Hyvällä hallitsijalla on itsellään visio siitä, kuinka hän haluaa nähdä yhteisönsä kukoistavan. Hyvä hallitsija pitää kiinni alkuperäisestä yhteisön visiosta. Hän näkee edelleen, kuinka kylän sepän oma unelma tehokkaammista hakuista ja kuokista on arvokkaampi kuin koskaan ja kuinka suutarin uurastus tukevammista kengistä auttaa viljelijöitä jaksamaan raskasta työtänsä paremmin. Hyvä hallitsija kertoo, kuinka jokaisen panos on elinehto huomiseen. Jos hallitsija huomaa, että usko visioon murenee kuivuvilla pelloilla, hän suuntaa huomionsa välittömästi tapahtumapaikalle, organisoiden iskujoukon laajentamaan kastelukanavaa uusien hakkujen tukemana.

Kuningaskunnan lopullinen kohtalo on toki pitkälti luontoäidin harteilla, mutta piru vie, kuinka yhteinen visio antaa väkevän vastuksen tälle voimista mahtavimmalle.



Me kaikki haluamme kuulla, että henkilökohtainen visiomme ja halumme toteuttaa sitä on elintärkeä osa yhteistä kokonaisuutta. Me kaikki haluamme kuulla paremmasta huomisesta, jonka eteen töitä teemme. Tämä on unelma, joka on kovakoodattu selkärankaamme.

Jotta yritys, organisaatio tai yhteisö pysyy kilpailukykyisenä ja elinvoimaisena, se on saatava taistoon Goljatia vastaan jokainen aamu. Sillä ei ole väliä, onko Goljat kilpaileva yritys, markkinoiden epätoivo puuttuvasta tuotteesta tai palvelusta vai uhkaava kriisitilanne perustarpeitamme vastaan. Avain tähän on visioiden kokoaminen. Tiedämme myös, että tarinoilla kuljetetaan ja yhdistetään visioita läpi yhteisön. Olisiko meillä siis käytössämme näppärää, tarpeen vaatiessa vaikka sohvan pohjalta toimivaa keinoa tähän?

Vanha sananlasku kertoo kynän olevan miekkaa mahtavampi. Kuinka johtajuus voisi siis edelleen käyttää tätä ihmiskunnan tehokkainta työkalua, kun nykypäivänä vierailu toimistotarvikevarastossa edustaa lähinnä päivittäistä annosta tilannekomiikkaa?

Vastaus tähän on jo sormenpäidemme ulottuvilla... 

Mikko Tolvanen


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti