2.5.2014

Luonnollinen johtamistaito

"The rider's hands are not to control the horse but to feel the horse's thoughts" ~ Unknown

Päivittäisestä johtamisympäristöstä vapaat hetket ovat aina olleet minulle oman kasvuni kannalta tärkeitä. Oman ammattitaitoni tai johtajuuteni reflektointi on harvoin onnistunut keskellä arkea. Se on ollut myös vaikeaa ilman ulkopuolista apua, joka joskus on löytynyt yllättävästä suunnasta. Oman johtajuuteni reflektoinnissa eläinten - koiran ja hevosten - kanssa vietetystä ajasta on ollut valtavasti apua.

Eläin on verraton reflektointikumppani, joka sallii ja odottaa itseään johdettavan, mutta joka samalla on vapaa kaikista inhimillisistä johtajuuteen ja seuraamiseen liittyvistä harhoista. Johdettava, joka mieli avoinna antautuu yhteistyölle tai lopettaa sen alkuunsa, jollei johtaja johda. Yhteistyökumppani, joka antaa palautetta johtamisestani ja johtajuudestani aina tekoina - tai tekemättä jättämisenä.

Koirat ja hevoset ovat antaneet minulle paljon, mutta suurimmat elämykset ovat liittyneet seuraaviin teemoihin.

Luottamus

Hevonen on pakoeläin, joka elää koko elämänsä laatien worst case -analyyseja kaikista aistihavainnoistaan. Se luulee tulevansa väkivaltaisesti syödyksi aina kun sen tutkan kantomatkan sisäpuolella tapahtuu jotain äkillistä, vaikkapa käpy tippuu maahan. Hevonen ei kuitenkaan ole muutosvastarintainen, sillä monien laumassa elävien pakoeläinten tapaan se on hyvin utelias; eipä sen selkään muutoin olisi varmaan koskaan noustu. Ensimmäisestä sydänpysähdyksestään toivuttua se vaihtaa ylioptimistiseen moodiin ja alkaa etsiä tapoja kommunikoida uhkaajansa kanssa, oli se sitten juomapaikalle eksynyt nälkäinen leijona tai ratsastustunnille saapuva reipas yritysjohtaja.

Ratsastin muutaman vuoden suhtautuen yhteiseen tekemiseemme prosessina. Perkeleiden ja saatanoiden siivittämänä annoin pohjetta yhä täsmällisemmin, kiroillen kahta kauheammin, mikäli osumatarkkuus tai voiman asteittainen lisäys ei tehonnut. Analysoin ratsastukseni fysiikkaa, istuntaani, katsettani, ohjien pituutta, kyynärpään kulmaa ja paljon muuta laihoin tuloksin. Optimoin prosesseja niin töissä kuin tallillakin.

Sitten minulle tarjoutui mahdollisuus tutustua hetkeksi luonnolliseen hevosmiestaitoon mm. Kati Riesenin ohjauksessa. Pääsin itse kokemaan taianomaisen hetken, jossa hevosen uteliaisuus voittaa sen itsesuojeluvaiston. Hetken, jolloin se päättää luottaa ihmiseen. Luonnollisen pakoreaktion jälkeen hevonen tulee luokse, saa tuntea sen sametinpehmeän turvan tönäisyn olkapäässä ja vastata siihen koskettamalla hevosen otsaa - tuota hyvin herkkää kohtaa, johon hevonen itse ei edes näe.

On käsittämätöntä millainen tunnelataus tuohon hetkeen sisältyy. En ole missään muussa ympäristössä saanut kokea yhtä nopeaa ja alkuvoimaista tapaa rakentaa luottamusta enkä tuntenut niin voimallisesti sitä, että joku päättää seurata minua. On ihmeellistä, millainen yhteinen tie hevosen kanssa aukeaa eteen tuon hetken jälkeen. Ei modernin kouluratsastuksen tekniikan merkitys mihinkään häviä, mutta raudanlujan luottamuksen ja tuon sanattoman yhteistyösopimuksen päällä ainakin omaan ratsastukseeni tuli iloa ja eloa.


Herkkyys

Hevonen on varsin kestävää tekoa. Olen jostain lukenut, ettei ihminen pysty edes rautakangella mäjäyttämällä aiheuttamaan hevoselle samanlaista kipua kuin sen lajitoverit tekevät kavioillaan osana luonnollista laumakäyttäytymistä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että hevoseen tulisi kohdistaa väkivaltaa tai tuottaa sille vähäisintäkään kipua saadakseen sen tekemään ratsastajan tahtomia asioita. Lujuudesta ja kivunsietokyvystä huolimatta hevosen kroppa ja sen mieli ovat suunnattoman herkkiä. Hevosen teräksenvahva lapa värähtää, kun siihen istahtaa pikku paarma. Sen huulet ovat herkemmät kuin lapsen sormenpäät ja aistivat vähäisimmänkin värähdyksen kuolaimissa. Pyöröaitauksessa hevosen vauhtia ja askellajia pystyy maasta käsin säätelemään pelkällä katseella, koska hevonen virittää koko kehonsa ja mielensä ihmisen johtajuuden taajuudelle.

Luonnollisen hevosmiestaidon harjoitteiden ohella eläimen herkkyys johtamiselle on tullut tutuksi agilityradalla. Oli jotenkin masentavan avartavaa huomata, kuinka lähestulkoon kaikki "mokat" radalla johtuivat minusta. Kesken höyrypäisimmänkin ratakierroksen koira tulkitsee jokaista muutosta olemuksessani ja syöksyy kieli perässään roikkuen sinne, minne kehoni "ohjaa". Adrenaliinin täyttämät hetket agilityradalla jättivät pysyvät jäljet minun ja koiramme väliseen kommunikaatioon ja luottamukseen.

Flow

Itsensä saaminen flow-tilaan onnistuu melko suurella varmuudella ainakin silloin, kun ollaan itselle rakkaan ja merkityksellisen tekemisen äärellä. Mutta toisten johtaminen siihen parhaan suorittamisen optimitilaan tai flown ylläpitäminen toisissa onkin jo mystisempi juttu. Mihaly Csikszentmihalyi on kirjoittanut aiheesta legendaariset perusteokset, mutta niidenkään avulla flown johtamisen harjoittelu ei arjen työelämässä ole aina kovin helppoa.

Kerroin viime viikolla mentoroitavalleni tästä tekeillä olevasta tekstistäni ja itse asiassa hän sai minut oivaltamaan, että eläinten kanssa olen harjoittanut myös flown johtamista. Olen toki aina keskittynyt esimerkiksi ratsastuksen oikea-aikaisiin apuihin tai koiran palkitsemisen tekniikkaan, mutta kun asiaa miettii, on niissä kysymys juuri flown ylläpitämisestä.



Ajatellaanpa vaikka koiran palkitsemista suorituksen aikana tai sen jälkeen. Makupalan antamisen, kehumisen tai naksautuksen on tapahduttava silmänräpäyksessä toivotun suorituksen yhteydessä. Ainakin oman koirani palkitsemisen on myös tapahduttava vähäeleisesti, luonnollisena tekona osana suoritusta. Jos joskus innostuin hehkuttamaan ja ylistämään hienoa temppua, ei jatkamisesta tullut mitään, koska koira sekosi täysin katkaistuani sen flown. Samoja piirteitä voi löytää yhtä lailla vaikkapa esteratsastuksesta, jossa flow on löydettävä ja pidettävä yllä sekä itsellä että hevosella.

Natural leadership

Luonnollisessa hevosmiestaidossa on paljon periaatteita, jotka viehättävät minua myös ihmisten johtamisessa. Omalla kohdallani rinnastan länsimaisen hevosten käsittelyn samassa maailmankolkassa syntyneeseen organisaatioiden managementiin, joka siis ammattitaitona on tärkeää. Luonnollinen hevosmiestaito on sen sijaan hyvin alkukantainen tapa elää hevosten kanssa sopusoinnussa, jolloin se toimii vertauskuvana leadershipille, johtajuutemme peruspalikoille.

Johtajana edellä kuvatut kokemukset eläinten kanssa ovat heittäneet isojen kysymysten äärelle. Miten luottamus syntyy kahden ihmisen välillä? Miten vahvaakin ihmistä voi johtaa herkästi? Miten johtaa siten, että flow voi syntyä eikä se katkea? Miksi pakottaa, jos voi vahvistaa luonnollista laumakäyttäytymistä? Miksi vaatia onnistumista ennen kuin luottamus on synnytetty? Miksi järjestää mitalikahvit, kun voi palkita arjessa niin, että flow säilyy?

Loppujen lopuksi kyse on vain hevosmiestaidosta. Sen eri koulukunnilla ja perinteillä synnytetään ikimuistoisia elämyksiä niin raviradalla, esteratsastuksessa kuin karjapaimenten työssäkin. En tiedä, liitettiinkö sana "natural" aikanaan "horsemanshipiin" markkinointimielessä. Samapa tuo. Itse olen oivaltanut tuon luonnollisuuden kautta itsessäni paljon sellaista, joka on luonnotonta - niin hevosen selässä kuin liiketoimintaa johtaessani. Ehkäpä yrityselämässäkin olisi tilausta luonnolliselle johtamistaidolle?

***

P.S. Ensi viikolla Masan kynästä ottaa blogiharppauksen eteenpäin. Mukaan hyppää nimittäin vierasbloggaaja. Stay tuned ;)


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti