28.1.2014

Rakkautta, hulluutta, draivii

"...myös kyyneleitä, verta ja hikee, joskus vannomista herran nimeen..."

Niinpä. Työhöni on sisältynyt tätä kaikkea viimeisten 13 vuoden ja viiden kuukauden ajan. Varmasti sama meininki fiilistasolla jatkuu tulevaisuudessakin, mutta jossakin muualla. Päätin aloittaa uuden vaiheen elämässäni ja jättää hyvästit rakkaalle työnantajalleni Tiedolle. Työvelvoitteeni päättyy huomenna.

Tällaisen päätöksen tekeminen oli raskasta, mutta myös suunnattoman vapauttavaa. Viime päivien kuluessa olen kaikessa hiljaisuudessa voinut kuunnella tunteitani ja seurata, kuinka järkeni yrittää järjestää niitä loogiseen muotoon ja vastata akateemisesti kysymykseen miksi?

Miksi ja miksi juuri nyt? No, ainakin omalla kohdallani päätökseen johti tunteiden ja ajattelun yhtälö, jossa muuttujia on paljon. En ole sellainen temperamenttinen luonne, joka kiivastuu tai innostuu yhdestä ja tietystä asiasta vaihtaen uudelle raiteelle ovet paukkuen ja perävalot horisonttiin kadoten. Sen sijaan olen työstänyt asiaa tunneälyn valtaamassa alitajunnassani varmaankin jo pidemmän aikaa, valmistellen ratkaisua tähän korkeamman asteen yhtälöön. Jälkiviisaana voisin ehkä sanoa, että kyllä se kestikin.

Kesti ja kesti. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että näitä ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni säännöllisen puolivuosittain, kesällä ja joulun aikoina yleensä. Ajatukset eivät ole johtaneet tekoihin ja konkreettiseen muutokseen, koska olen aina loppujen lopuksi huomannut rakastavani johtamaani tiimiä enemmän kuin seireenien laulua. Ja rakastan edelleen, teitä jokaista.

"...voitontahdon silmistä näät, tahdonvoimaa täynnä päät..."

Tekee aivan helvetin kipeää jättää taakseen joukkue, johon uskoo. Ihmiset, joihin luottaa satasella silloinkin, kun ollaan toisistaan näkö- ja kuuloyhteyden ulkopuolella. Ihmiset, jotka rakentavat yhteistä tulevaisuuttamme ja unelmaamme intohimoisesti silloinkin, kun en muista pyytää raportteja ja plänejä tai järjestää forecast- ja review-palavereja. Porukka, joka vaikeuksien haavoittaessa yksittäistä sielua tai ruumista tekee toistensa työt iloiten siitä, että johtaja tai työkaveri saa levätä. Tyypit, joiden kanssa olen marssinut voittoisasti liput liehuen riemukaarta kohti ja joiden kanssa olemme kolhittuina alkaneet kaiken alusta kuin tsunamien ja pyörremyrskyjen jäljiltä.

"...jotka tekee enemmän kuin lupaa, vaikka tulis joskus lunta tupaan..."

Kuulostaa varmaan paatokselta. Aivan sama, sillä tuollaisen poppoon minä jätän taakseni. Raskasta, mutta helpottavaa, sillä itse asiassa se on ainoa murheellinen asia tässä koko muutoksessa.

Minun elämäntehtäväni ammatillisesti on luoda merkityksiä ja intohimoja, joiden äärelle syntyy tällaisia joukkueita. Arvostukseni itseäni kohtaan riippuu siitä, kuinka suurella palolla ja rakkaudella sitä työtä teen. Tätä työtä ei valitettavasti voi tehdä ilman luopumisen tuskaa. Se tulee eteen viimeistään silloin, kun huomaa, ettei joukkueen menestymismahdollisuuksia enää pysty parantamaan omalla johtajuudellaan. Johtajan työn kaunein ja tuskallisin hetki on tajuta, että joukkue menestyy ilman johtajaansa. Että menestyäkseen vielä paremmin, sen on löydettävä itselleen uusi johtaja.

"...tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä..."

Tällaisen 4900 päivän rupeaman jälkeen aion huokaista hetken ja miettiä sydän ja mieli avoimina, mikä minusta tulee isona. Olen tuon vajaan viiden tuhannen päivän aikana kasvanut fantastisessa yrityksessä upeiden ihmisten ympäröivänä. Kasvuuni on investoitu huolella ja ympäristöni on armollisesti kestänyt myös huonoja päiviäni ja matkan varrella tekemiäni pahojakin virheitä. Eilen kaksikin kollegaani esitti saman kysymyksen: mitä on jäänyt käteen tältä yli kolmentoista vuoden matkalta? Siitä lisää tuonnempana. Ne oivallukset eivät mahdu tähän postaukseen. Sitä paitsi en ole edes ehtinyt jäsentää toisistaan irrallisia huomioita isommiksi kokonaisuuksiksi.

Olen usein jakanut avoimesti virheitäni ja niistä saatuja oppeja kollegoilleni ja minua nuoremmille johtajille. Virheistä on kasvanut kuitenkin myös onnistumisia. Erityisesti minua lämmittää se, että olen onnistunut kasvattamaan seuraajistani uusia johtajia ja oivalluttamaan heitä kehittämään oman johtajuutensa erityispiirteitä. Todisteita tästä voin katsoa silmiin lähes päivittäin. Olen myös onnistunut synnyttämään ja luomaan positiivisia tunneilmastoja, joiden ympäröimänä on jaksettu vaikeidenkin aikojen läpi täysijärkisinä ja toimintakykyisinä.



Huomisen jälkeen menen siis kotiin. Ajatukseni on tietoisesti olla itseni ja perheeni kanssa jonkin aikaa ja tehdä asioita, joita johtajan ammatin takia syystä tai toisesta olen jättänyt tekemättä. Uskon, ettei tällaista mahdollisuutta urani aikana kovin montaa kertaa minulle suoda. Tiedän silti jo nyt, ettei kestä kauaa, kun veri vetää taas sorvin ääreen, johtamaan, kasvamaan, voittamaan...!

Huomisesta alkaa siis uuden merkityksen metsästäminen. Sellaisen "jutun", jota voin suurella rakkaudella ja palolla alkaa kasvattaa, vaalia ja jakaa. Sellaisen, jonka ympärille saan kasata uuden huippujoukkueen tekemään merkityksellistä työtä positiivisessa tunneilmastossa. Sellaisen, jonka äärellä saan kasvattaa taas uusia johtajia. En etsi valmiiksi katettua pöytää, vaan haluan luoda tai radikaalisti muuttaa johtajuutta ja johtamiskulttuuria jonkin merkityksellisen asian tähden. Siitä minä sytyn ja siinä minä olen aivan hiton hyvä. 

Kiitos kanssani matkanneille. Teitä on niin paljon.

Rakkaudella,

-Masa



12 kommenttia :

  1. On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön,
    vaan enemmän löytää, kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön.
    - Juice Leskinen
    Onnittelut Matti. Uskon, että löytöretkestäsi tulee menestys.
    Marita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marita. Viisaasti on Juice tuossakin kynäillyt :)

      Poista
  2. Waude Matti, tosi rohkeaa :).Respect, Isosisko Maikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, mä ihan unohdin sisaruksille kertoa :) Hyvä, että viesti kulkee...

      Poista
  3. Moni johtaja saisi ottaa sinusta oppia Matti! Olet paras johtaja niistä keihin olen pitkän työurani aikana törmännyt. Iloinen ja kiitollinen kun olemme kohdanneet. Elämän yksi hienompia juttuja on hyvät kohtaamiset. Ajatukseksi ja tekstisi antavat voimaa myös eteenpäin. Kiitos! Ja jaksua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon... Sanasi lämmittävät mieltä ja sydäntä!

      Poista
  4. Rohkea veto. Uskon, että se kannattaa. Löydät uusia haasteita ja löydät uusia työtovereita, joiden parissa liekki hehkuu entistä vahvempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellikki. Kyllä tämä rohkeutta vaati, mutta tuntuu kuitenkin oikealta. Mietin tuossa myös, että nykypäivänä ei enää oikeastaan tarvitse sanoa "entinen työtoveri". Verkostoituneen työn myötä sitä tekee verkostossa eri tahojen kanssa töitä eri tilanteissa ja eri aikoina. Aika lohduttava ajatus :)

      Poista
  5. Sinua tulee ikävä.
    Mira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mira, ikävä tulee. Mutta katso vastaustani kommenttiin yllä. Me nähdään vielä :)

      Poista
  6. Antti Heikkinen6.2.2014 13.23

    Onnea uuteen elämään :)

    VastaaPoista