14.1.2014

Kyvykkyyden kaukokaipuu

Huonolla johtamisella yrityksen kyvykkyyksien kasvattaminenkin voi kääntyä itseään vastaan.

Intin johtajakoulutuksen alkuajoilta mieleeni on jäänyt erään persoonallisen yliluutnanttimme avautuminen. "Luulevatko Herrat Upseerioppilaat, että sodan syttyessä saatte johdettavaksenne jotain eliittisotilaita, jotka selviytyvät keskellä vihollista kaikissa olosuhteissa? Se on kuulkaa niin, että teille annetaan tusina leipääntyneitä raumalaismatruuseja, joilla paita ei pysy housuissa. Sitten teidän pitää voittaa sota!"

Nuoria varusmiehiä avautuminen puolustuksemme miehityksen olemuksesta huvitti. Työelämässäkin lausahdus edelleen hymyilyttää, sillä todellisuudessa olen saanut johtaa tavallisia hienoja ihmisiä ja tiimejä. Nyttemmin olen alkanut funtsia, että kouluttajan sanoissa oli totta toinen puoli:

1) johtajan tehtävänä on mahdollistaa kaikkien onnistuminen

2) eliittisotilaita on siviilissäkin lukumääräisesti vähän, arjen onnistumisissa me kaikki olemme yleensä lähempänä noita "matruuseja" - joskus leipääntyneitäkin

Valitettavasti olen havainnut kyvykkyyksien kasvattamisessa ja osaamisen johtamisessa lieveilmiön, joka pahimmillaan nakertaa ihmisten motivaatiota, tuhlaa johtajien energiaa ja antaa sopivan tekosyyn pakoilla vastuuta huonoista tuloksista.

Kutsun tätä ilmiötä kyvykkyyden kaukokaipuuksi.

Olen itse syyllistynyt tähän samaan. Kyvykkyyden kaukokaipuulle tyypillistä on ajattelu, että onnistumiseen ja voittamiseen tarvittava kyvykkyys on parempaa ja sitä on enemmän aina jossain muualla. Tuo näennäisen nöyrä ja viileän markkinatietoinen johtajan ajattelutapa, jolla viestitään, että meidän pelaajamme ovat Mestiksessä ja pitää ymmärtää, että kilpailevat joukkueet tulevat NHL:stä. Pitää ymmärtää, ketä meillä oikein on vastassa! Näillä resuilla on turha lähteä räpiköimään kansainväliseen kilpailuun! Ne jyrää meitin!

Lähtöajatus on sinänsä ollut oikea. Yritysten ja johtajien tehtävänä on olla merkityksellisiä ja niin houkuttelevia, että parhaat kyvykkyydet ja osaamiset hakeutuvat luoksemme. Oikea myös siinä mielessä, ettei alisuoriutumista tai huonoja tuloksia pidä missään nimessä hyväksyä. Kuitenkin minua on alkanut häiritä se, että tähän alisuoriutumisen pyörteeseen imeydytään jo ennen varsinaista työsuoritusta, jolloin johtaja ennakoi tulevaa tappiota viestimällä siitä, ettei käytössämme ole parhaita ihmisiä eikä parhaita prosesseja tai tuotteita. Älytöntä.

Kaukokaipuu on unelmamme jostain epätodellisesta ja samalla osoitus epävarmuudesta omaa johtamistamme kohtaan. Epäilyämme siitä, että emme ole pystyneet vetämään puoleemme riittävästi kyvykkyyttä sekä pelkoa siitä, ettemme osaa johtaa kaikkia vastuullamme olevia erilaisia ihmisiä voittoihin. Itse asiassa, kyse on asenteemme valinnasta. Johtajina voimme nimittäin päättää haluammeko

1) johtaa seuramme voittoon vaihtamalla joukkuuemme pelaajat kansainvälisen liigan eliittiyksilöihin vai

2) johtaa ja kasvattaa joukkueemme kaikki pelaajat voittoihin ja onnistumisiin.

Valinta ei tietenkään ole mustavalkoinen. Molempia elementtejä tarvitaan yritysten kyvykkyyksien johtamisessa ja rekrytoinnissa. Kysymys on tasapainosta ja erityisesti siitä asenteesta, jota me johtajat nostamme esille viestiessämme. Useimpien tuntemieni yritysten arvoihin ei kuulu ihmisten vaihtaminen. Päin vastoin, pääosa kertoo arvostavansa henkilöstön kehittymistä, oppimista ja työssä kasvamista.

Johtajan (joskus sanatonkin) viesti siitä, että nykyiset pelaajat eivät kelpaa ykkösketjuun on äärimmäisen epämotivoivaa. Olen hämilläni huomannut, kuinka tämä alentuvan nöyristelevä ajattelutapa leviää johtoryhmissä ja johtajien keskuudessa. Emme me pysty vetämään samanlaista presistä. Ei meillä ole resursseja vastaavaan tuotekehitykseen. Ei meidän prosessit ole lähellekään yhtä hiottuja.

Mihin tämä johtaa?

Parhaimmillaan turhautumiseen, pahimmillaan periksi antamiseen ja uskon loppumiseen. Siihen, että jokainen tiimiläinen tuntee nahoissaan, etten minä ole tarpeeksi, vaan että kilpailjoiden leivissä olevat kollegat ovat paljon parempia.



Tehtävämme johtajina on johtaa meitä seuraavat ihmiset voittoihin, onnistumisiin ja kasvuun. Joka päivä uskoa siihen, että joukkueemme voittaa. Joukkueen tähden vastuullamme on tietenkin myös kasvattaa kilpailukykyämme houkuttelemalla porukkaamme uusia maalintekijötä. Heitä etsiessämme meidän on silti sydämissämme uskottava joukkueemme ja sen nykyisten pelaajien taitoihin ja tahdonvoimaan sekä oltava niistä näkyvästi ylpeitä.

Sillä tavalla voitetaan maailmanmestaruuksia!






2 kommenttia :

  1. Hyviä ajatuksia ja olen täysin samaa mieltä. Meidän on uskallettava luottaa oman tiimimme kasvamiseen. Aina ei voi voittaa, mutta aina on mahdollista tehdä asiat paremmin kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Juha kommentista! Luottamus oman tiimin kasvamiseen ja luottamus omaan johtajuuteen tiimin kasvattamisessa ovat tosiaan avainasemassa onnistumisten ja voittamisten suhteen. Toki uusia kykyjäkin pitää löytää ja huippuja olla roolimalleina. Koko ajan pitää uskoa omaan porukkaan.

      Poista